Jukka Relander Järkivihreä

Tammivegaanin yhteenveto osa 1

  • Tammivegaanin yhteenveto osa 1

 

Vegaanit haastoivat meitä sikinsokin syöjiä tammikuuksi eläimettömälle ruokavaliolle.

 

Otin vegaanihaasteen vastaan Helsingin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajalta Emma Karilta, joka oli itsekin lupautunut mukaan. Emman kanssa on aina hauskaa tehdä yhteisiä juttuja, ja ajatus tuntui muutenkin tarpeeksi oudolta. Ja vähemmän harmilliselta kuin tipaton tammikuu. Vedän tässä vähän kokemuksiani yhteen, kahdessa osassa: ensin kulinaarisesti, sitten moraalisesti.

 

Ajattelin jo alun perin, että otan tämän nimenomaan gastronomisena haasteena. Tavoitteena oli syödä hyvin: aasialaista, italialaista, ja ihan peruskotiruokia, jotka nykyään tuppaavat olemaan joko aasialaisia tai italialaisia. Ranskalaiseksi kokeilukseni jäi omasta päästä sävelletty calvadosmarinoidut soijalastut soijakermassa, uunijuureksia ja tamarillo-viikunasalaattia. Oli muuten hyvää.

 

Opin, että vegaaniruokaa voi tehdä kahdella tavalla: joko lähtee ihan kasviksista itsestään, ja rakentaa ruoan niiden omille mahdollisuuksille, tai ajattelee lihaa, mutta tekee samalla sapluunalla muutettavat muuttaen vegeä. Kumpikin toimii.

Huonoin tapa tehdä vegaaniruokaa on se, että kokkaa normaalia sekasyöjän mössöä, mutta jättää eläinperäiset pois. Ei näin. Postasin fb-seinälleni kuvan tällä menetelmällä tehdystä makaroonilaatikosta, jossa jälkellä oli vain keitetyt valkoiset kikkareet. Kuvan täsmällisempänä aiheena oli toki se, että millaista laatikko olisi olllut. Normilaatikkoa tein lapsille, itse taisin sinä iltana syödä intialaista.

 

Intialainen keittiö on ongelmattomin lähtökohta vegaaniruoan tekemiseen. Kun vain korvaa sulatetusta voista siivilöidyn ghin Keijulla tai öljyllä, loppu on iha vegeä. Alunperin intialainen ruoka oli lähes sataprosenttisesti kasvisruokaa, kunnes Intian vallanneet britit alkoivat hauduttaa lihaa ja kanaa aasialaisissa kastikkeissa. Kikherneitä, kukkakaalia, porkkanaa, papuja, keittobanaania, tofua, soijalastuja, mitä näitä on. Sinne vain sekaan.

 

Thaimaalainen ruoka toimii vegaanisena melkein yhtä hyvin. Kalakastiketta ja kananmunaa tuli ikävä, ja katkaraputahnaa on vaikea korvata. Erityisesti jäin kaipaamaan munalla kuorrutettuja munakoisoja katkarapu-chilitahnassa, mutta kaikkea ei saa.

 

Italialainen ruoka on kasvispainotteista, ja eläinperäisiä tuotteita käytetään enemmän mausteina kuin raaka-aineina. Roomalaisen kinkkupizzan kinkku on läpinäkyvä suikale parmalaista, ja sorrentolainen äyriäispasta sisältää ehkä 10 katkarapua per annos - jotka voisi muuten korvata tilkalla välimeren vettä, jos sitä jostain vain saisi. Niistä äyriäisistä kun ei ruokaan irtoa muuta kuin meren maku.

 

Mutta ne juustot. Laihaa lohtua varmasti löytyy alan liikkeistä, mutta mozzarella, ricotta, parmesaani ja pecorino... no, ei tähän oikeastaan muuta tarvitse sanoakaan.

 

Italialaisella tarkoitan tässä muuten etelä-italialaista kansankeittiötä. Pohjoisessa syödään lihaa, kinkkua, makkaraa, Po-joen laaksossa myös risottoa ja polentaa, mutta kaikille tutut pizzat ja pastat ovat kotoisin etelästä, ja levisivät Rooman pohjoispuolelle vasta sotia seuranneen teollistumisen myötä, kun etelän siirtotyöläiset lähtivät Fiatin tehtaille töihin. Todettakoon, että parhaat kokit eivät kuuluneet tähän joukkoon, joten jos käytte Pohjois-Italiassa, unohtakaa pizza ja pasta. Niitä ei kerta kaikkiaan osata valmistaa Rooman pohjoispuolella. Pizza on se eteläisin ruoka, kotoisin entisiltä Etelä-Italian kreikkalaisalueilta. Etymologisesti sana on samaa kantaa kuin kreikkalais-turkkinlainen pita.

 

Lihan korvaaminen soijavalmisteilla onnistuu oikein hyvin. En syö muutenkaan pihvejä, ja nyhtöpossua voi tehdä ihan yhtä hyvin soijamuruista. Oli muuten hyvää juuri sen pitaleivän kanssa.

 

Kotona oli helppoa, vaikeuden alkoivat vasta kun lähti kaupungille. Kahviloissa ei ole tarjolla kerta kaikkiaan mitään vegaanista, ja yhtä lohduttomalta tuntui seistä ruokakaupan pikalounashyllyn äärellä etsimäissä eläimetöntä vaihtoehtoa. Kolmioleivät, sämpylät, täytetyt croissantit ja patongit, karjalanpiirakat sisältävät useimmiten voita, juustoa tai munaa tai kaikkia näitä. Pullista nyt puhumattakaan. Tarjonta nolla. Ravintolapuolella ongelmia ei ole, jos vain ehtii istua alas odottamaan kun ruoka valmistuu. Tai no, onhan niitä. Julkinen fb-rymä ”paskaa vegaaniruokaa” on listannut parhaat päältä.

 

Haasteen päätyttyä söin kananmunaa ja juustoa innokkaasti, mutta lihaa ei oiken tee mieli. Että jotain tästä jäi. Jatkan hyvin valikoivana sekasyöjänä. Siitä lisää viikonloppuna.

 

Lihosin muuten vegaanikuukauden aikana kilon. Olin päättänyt syödä hyvin ja söin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Harmittelen tässä asiaa jo ehdottaneena kasvissyöjien kielteisyyttä lähteä mukaan sellaiseen kokonaisvaltaiseen vaihtoon, että vastineeksi he itse viettäisivät kuukauden päivät lihaisempien patojen äärellä.